Matkat ja retket 2015

Matka Haapsalun kautta Hiidenmaalle ja Saarenmaalle 24.-27.5.2015: Hki-Haapsalu

Matka Haapsaluun, Hiidenmaalle ja Saarenmaalle alkaa MatkaVeijalaisen kyydittämänä.

Kokenut kuljettajamme Pertti Veijalainen opasti meitä huumorinpilke silmäkulmassa. Monet Pertin kertomat jutut saivat meidät nauramaan ja viihtymään.

Lähtötunnelmia Helsingistä M/S Starilla Tallinnaan ja sieltä edelleen Haapsaluun.

Vesa ja Marjut

Jalmari ja Leila

Lähtötunnelmia satamassa.

Marjatta ja Irja

Tallinnan satamassa.

Spa hotellimme Fra Mare sijaitsee meren ja mäntymetsän välissä, kävelymatkan päässä Haapsalun keskustasta. Se on mainio paikka kauniin viikonlopun viettoon ja lomaan. Viihtyisän hotellimajoituksen lisäksi sai nauttia erilaista kuntoutus- ja terveyspalveluista. Hotellissa on ravintola, kahvila, suuri uima-allas ja saunaosasto, kauneushoitola, kauppa ja kokoustilat.

Matkanjohtaja Kari jakaa huonekortteja.

Haapsalu oli neuvostovallan aikaan luonnollisesti "kiellettyä aluetta". Haapsalusta Rohukylän (oli sotasatama) suuntaan on suuri ilmavoimien tukikohta, mm. MIG-23. Siellä on n 2 km mittainen betonikiitorata, rullaustiet paikallaan ja hävittäjäsuojat edelleen pystyssä. Lentokentän ympäristössä, pitkin metsiä kymmenien hehtaarien alueella, on vaikka kuinka paljon erilaisia Puna-armeijan rakennusten raunioita.

Tervetuloa Haapsaluun – Pohjoisen Venetsiaan, joksi tätä yli 730-vuotiasta kaupunkia on kutsuttu. Vuonna 1279 perustettu kaupunki on kautta aikojen ottanut vastaan kuninkaallisia ja neroja ja ollut kesäparatiisina niin idästä ja lännestä kuin pohjoisesta ja etelästä saapuneille vieraille. Haapsalun vuosisatoja kestäneestä asemasta Saarenmaan-Läänemaan hiippakunnan keskuksena muistuttavat ikivanhat linnanrauniot ja tuomiokirkko, jossa voi elokuun öinä täydenkuun aikaan kohdata salaperäisen Valkoisen Daamin…
Kaupungin kulttuurihistoriaan ovat jättäneet jälkensä sekä ruotsalaiset että venäläinen aateli, ja edelleen kerrotaan tarinoita siitä, miten Pietari Suuri etsi paikkaa sataman rakentamiseen.
Tuolloin syntyivät myös Haapsalun merkittävimmät rakennukset, kuten 216-metrisellä katoksellisella laiturilla varustettu rautatieasema, Viron ainoa alkuperäisessä muodossaan säilynyt puupitsinen rantaravintola Kuursaal, vanhat mutahoitolat ja romanttiset puutalot. Rantapromenadi, jonka varrella sijaitsevat Lähdepaviljonki (Allikapaviljon), venelaiturit ja kesäisin mereen ankkuroitu jääkarhupatsas, on kaupungin ylpeys.
Hiidenmaan historia ulottuu 450 miljoonan vuoden taakse, jolloin meteoriitin putoaminen nosti nykyisen Kärdla-Paluküla paikkeilla sijaitsevan alueen merenpinnan yläpuolelle. Tämä on yksi maailman suurimpia meteoriittikraattereita. Lähes neljän kilometrin läpimittainen Kärdlan kraatteri on huolimatta vuosisatojen aikana siihen kerrostunut sedimenteistä nykyisinkin nähtävissä.

Tsaarinaikainen rautatieasema, tsaaria varten rakennettu, jotta kylpyläkaupunkiin olisi loistokasta tulla. Rakennuksessa on tietysti myös keisarin paviljonki. Ja 216 metriä katettua asemalaituria. Junaliikenne toimi vuosina 1905 - 1995.

Kiskot eivät vie etelään eivätkä pohjoiseen kuin malliksi vähän matkaa, sillä vuonna 1990-luvulla eräs yksityinen osti rautatien nykyvaluutaksi muutettuna noin 300 eurolla. Häneltä radan ostanut irrotti kiskot 2000-luvulla.

Keisarin Paviljonki

Haapsalun omakotialuetta

Haapsalun linna rakennettiin 1200-luvulla Saarenmaan-Läänemaan hiippakunnan piispojen tukikohdaksi.

Kirkko ja siihen liittyvä pyöreä kappeli, etumaisena "valkean daamin akkuna".Haapsalun tuomiokirkon eteläseinään rakennetun pyöreän kastekappelin ikkunalle ilmestyy elokuun täydenkuun öinä naisen hahmo. Tuota hahmoa on alettu nimittää Valkeaksi Neitsyeksi. Kuinka niin, ja miksi tuo nainen on jo vuosisatoja näyttäytynyt kappelin ikkunassa, kertoo legenda seuraavasti:
Keskiajalla, Saarenmaan-Läänemaan piispan hallitessa, piti kaikkien tuomioherrojen säntillisesti luostarin sääntöjen mukaan elämään ja naisilta oli piispanlinnaan astuminen kuolemantuomion uhalla kielletty. Vaan sattuipa niin, että muuan tuomioherran ja Eestinsukuisen neitosen välille syttyi palava rakkaus. Nuorten toistensa läheisyyttä kovin ikävöiden, toi tämä tuomioherra neitosen pojaksi puettuna kirkkokuoroon laulajaksi. Kauan säilyikin tämä salaisuus, vaan eräänä päivänä itsensä julki petti. Piispan tuomio oli ankara: Tuomioherra heitettiin linnan tyrmään kuolemaan nälkään ja neito muurattiin elävältä kesken olevan kastekappelin seinään. Monta päivää oli nuoren naisen vaikerointi kuulunut ennen kun sammui. Vaan hänen henkensä ei pääsyt rauhaan ja käykin nyt jo vuosisatoja kastekappelin ikkunalla rakasta miestään surren.

Kuva on Karvisten ottama.

Viron ortodoksisen seurakunnan Haapsalun Maria-Magdaleenan kirkko sijaitsee Haapsalun idyllisessä kaupunginosassa kävelykadulla - Promenadilla. Vuonna 1852 rakennetun kirkon vihkiäistilaisuuteen osallistui myös Venäjän tsaari Aleksanteri II. Kirkko peruskorjattiin muutama vuosi sitten. Kirkkoa ja sen lähistöllä olevia rakennuksia on kuvattu mm. Astrid Lidgerinin kirjojen kuvittajan, taiteilija Ilon Wiklandin kirjassa “Pikk, pikk teekond” ("Pitkä, pitkä matka"), jossa taitelija kuvailee lapsuuttaan Haapsalussa.

Näkymä Fra Maresta lahden toiselle puolelle.

Matka jatkuu kohti Hiidenmaata, Hiiumaata, kuten virolaiset itse saartaan nimittävät.

Kohti Hiiumaata. Lautta Hiidenmaalle lähtee Haapsalun Rohukülasta.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Hiidenmaa 25.5.2015

Hiidenmaa on Viron maakunnista pienin ja saarista toiseksi suurin. Muiden saarien tavoin Hiidenmaa kohosi Itämerestä jääkauden jälkeen. Pääsaareen kuuluu pengertiellä yhdistetty Kassarin saari sekä lukuisia pikkusaaria ja luotoja. Hiidenmaa on vain 60 kilometriä leveä ja pohjoisesta etelään pituutta on 40 kilometriä. Välimatkat ovat lyhyet. Tieverkosto on kuitenkin suppea ja vain osa teistä on päällystetty. Saarenmaasta poiketen Hiidenmaa on metsäinen saari. Saaren keskiosasta löytyy luonnontilassa olevia soita.

Pühalepan kirkko on Hiidenmaan vanhin kivikirkko. Saksalainen ritarikunta alkoi rakentaa vuonna 1255 kivistä linnoitusta ja kirkkoa. Alkuaan ilman tornia rakennettu, holvattu kivikirkko valmistui 1300-luvulla. Tornia alettiin rakentaa vuonna 1770. Mielenkiintoista tietää:
• Kuoriosan seinällä on säilynyt yksi siunausristeistä.
• Kirkkomaalla on von Stenbockin perheen hautakappeli.

1800-luvulla tehdyn remontin jälkeen kirkkosalin seinään maalattiin Maltan ritarikunnan ristit, jotka liitetään siihen, että Ungern-Sternbergien perheenjäsenet olivat tuon ritarikunnan jäseniä.
Alkuaan ilman tornia rakennettu, holvattu kivikirkko valmistui 1300-luvulla.

Pidetty oppaamme Hiidenmaalta

Kuoritilan ikkunaan on vuonna 1993 valmistunut Valev Seinin lasimaalaus.

Hiiessaaren kartanonherrat Gentschienit lahjoittivat Pühalepan kirkolle Virossa harvinaisen kivisen saarnastuolin. Tämä on Viron ainoa kokonaisena säilynyt kivestä veistetty saarnastuoli. Se on peräisin 1600-luvun alusta ja on haapsalulaisen kivenveistäjä Joachim Winterin käsialaa.

Muistelupaikka

Alkavan kesän kunniaksi yhdessä laulettu Suvivirsi liikutti mieliä ja toi muistoja kouluajoilta.

Villitulppaaneja

Suuremõisan kartano sijaitsee Hiidenmaalla Pühalepan kunnassa aivan Pühalepan kirkon lähellä. Barokki-rokokootyylisen Suuremõisan kartanon rakennutti vuosina 1755-1760 kreivitär Ebba Margaretha Stenbock (syntyjään De la Gardie). Kreivi Jacob Pontus Stenbock, joka oli perinyt kartanon äidiltään Ebba-Margarethalta, vaihtoi vuonna 1796 Suuremõisan kartanon Uuemõisan kartanoon velkojensa vuoksi. Suuremõisan uudeksi omistajaksi tuli Otto Reinhold Ludwig von Ungern-Sternberg, joka tunnettiin myös Ungrun kreivinä ja Merirosvo-paronina. Unger-Sternberg sai lisänimen, koska väitettiin hänen houkutelleen laivoja matalikoille. Paroni otti tavarat haaksirikkoutuneista laivoista ja kätki ne kartanoonsa. Hänet karkotettiin lopulta Siperiaan. Otto Reinholdin poika perusti kartanon maille verkatehtaan, joka myöhemmin siirrettiin Kärdlan keskustaan.

1920-luvulla muutti kartanoon Suuremõisan yksityiskoulu. 1930-luvulla koulu valtiollistettiin. Rakennuksessa toimii tällä hetkellä Hiidenmaan ammattikoulu ja Suuremõisan peruskoulu.

Kärdla on saaren ainoa kaupunki. Pieni ruotsalaiskylä Kärdla oli luultavasti olemassa jo 1300-luvulla, mutta vanhin säilynyt kirjallinen lähde on vuodelta 1564. Ennen kuin Kärdla sai kaupunkioikeudet 1938, se oli saanut mainetta tehdastaajamana. Nimi tunnetaan muodoissa Kertil, Kärtelby, Kertel jne. Kärdlan ensimmäisistä asukkaista – ruotsalaisista – muistuttavat monet paikan- ja sukunimet. Myös nimi Kärdla tulee ruotsista ja tarkoittaa soista, märkää laaksoa. Kaupungin läpi virtaava joki Nuutri, on saanut nimensä Knut-nimiseltä mieheltä tai hänen talostaan.

Kärdla on puutarhakaupunki: suuret puutarhat pienten puutalojen ympärillä, solisevat purot, paljon puita, pensaita ja kukkia.

Hiidenmaan keskus Kärdla on viehättävä puutarhakaupunki. Aia-kadulla on somia puutaloja pikkupuutarhoineen ja suihkulähteineen.

Moni meistä kaatoi kaupan pulloveden maantieojaan ja täytti pullon lähteestä saatavalla terveellisellä vedellä.

Kuin valkeissa vaatteissaan pyylevä maalaisnainen, punainen palmikko päässä ja silmät säihkyen, seisoo mäen harjalla ikimuistoinen Kõpun majakka. 6000 tonnia kiveä ja 36 metriä korkeutta puhuu itse puolestaan.
Majakan historia ulottuu 500 vuoden taa, jolloin voimakasta merimerkkiä tarvitsi ennen kaikkea Hansaliitto, jonka kauppiaat valittivat laivojen katoamista Itämerellä. Eikä olekaan ihme, että Tallinnan raati alkoi Hansaliiton pyynnöstä pyytää majakan rakennuslupaa Saare-Läänen piispalta. Paikaksi valittiin korkea Andrusemäen selänne ja lopullinen sopimus rakennustöistä tuli voimaan 1500. Nykyään tätä Hiidenmaan korkeinta mäkeä (68 m) kutsutaan Tornimäeksi.

Rakennustyöt aloitettiin ilmeisesti vuonna 1504. Vaikeuksia tuottivat hiidenmaalaiset työmiehet, jotka eivät ilman ennakkomaksua mielellään tulleet paikalle. Sodat, rutto ja nälkävuodet jarruttivat rakennustöitä. Rakentaminen eteni joutuisimmin vuosina 1514 – 1519, jolloin siellä muiden työläisten ohella, työskenteli 15 kivenhakkaajaa. Vuoteen 1531 mennessä oli umpinainen kivitorni alustavassa muodossaan valmis, mutta heti alkoivat uudet neuvottelut tornin rakentamisesta korkeammaksi. Piispat vaativat rakennuslupien myöntämisestä etuja suolanostoon tai viiniveroa. Tallinnan raadin oli usein suostuttava.
Historialliset dokumentit antavat aihetta olettaa, että Kõpusta tuli varsinainen majakka vasta 1649, jolloin puiset portaat rakennettiin tornin ulkokylkeen ja huipulle laitettiin hiilen- ja puunpolttamisritilä. Vuodessa kului 800 – 1000 sylinmittaa ns. arssinanpituisia polttopuita. Vuoden 1652 määräyksissä lukee: tulenliekki olkoon sylenkorkuinen, ja majakkavahti älköön nukkuko tulenpolton aikana! Sade ja myrskytuulet sammuttivat merkkitulen kuitenkin usein. Vuonna 1659 majakka annettiin yksityisomistukseen ja siitä huolehtivat toinen toisensa perään niin De la Gardiet, Stenbockit kuin myös Ungern-Sternbergit, kaikki tunnettuja nimiä Hiidenmaan historiassa.

Suurempia muutoksia majakkaan tehtiin vasta vuodesta 1810, jolloin majakkaa alkoi isännöidä Venäjän kruunu. Silloin hakattiin tornin sisään nykyisinkin käytössä olevat rappuset. Vuonna 1845 vaati tornin yläosaan syntynyt halkeama jo suurempia korjaustöitä. Torni sai nyt lopullisen korkeutensa. Avotuli korvattiin öljylampuilla ja peilijärjestelmällä, linssilaitteisto ostettiin vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelystä. 1900-luvun alkupuolella käytettiin valolaitteen polttoaineena vielä asetyleenikaasua ja vasta vuonna 1963 siirryttiin sähköiseen automaattijärjestelmään. 1980-luvun alussa majakkatorni alkoi nopeasti rapistua (luultavasti vääränlaisen ulkomaalin käytön seurauksena). Jo muutenkin ’muhkealle emännelle’ puettiin päälle 10 – 15 cm paksuinen rautabetonileninki. Kõpu - joka on maailman kolmanneksi vanhin, jatkuvasti käytössä ollut majakka – majakoiden isoäiti, näyttää edelleen kauniilta. Iäkkään mutta nuorekkaan majakkatornin huipulta voi nauttia suurenmoisesta merinäköalasta.

Sõrunkärki on vasta viime vuosina alkanut herättää turistien mielenkiintoa. Suurimmalle osalle se on ollut vain satama, josta pääsee Saarenmaalle. Useiden historijoitsijoiden mukaan voidaan Sõru yhdistää vuoden 1254 Hiidenmaanjakoa käsittelevissä dokumenteissä mainittuun Sarwoon. Luultavasti jo 1500-luvulla oli rannalla olemassa pieni kappeli. Seuraava pyhäkkö rakennettiin 1690-luvulla hollantilaisen laivanrakentajan Erasmus Jacobsson Bloedyselin toimesta. Kappeli menetti merkityksensä seurakunnan kirkkona kun Emmasten kirkko valmistui 1867. Joka tapauksessa on satamapaikka sijainnut Soelan salmen Hiidenmaan puoleisessa osassa jo muinaisina aikoina. Varsinaisesta satamasta voidaan kuitenkin puhua vasta 1800–1900-luvun taitteesta. Tällöin alkoivat talonpojat yhä enemmän harjoittaa laivanrakennusta ja merenkäyntiä. Myös Venäjän sotilaallis-merellinen kiinnostus aluetta kohtaan kasvoi. Satamaa syvennettiin ja rakennettiin ennen I maailmansotaa. Itsenäisyyden ajan ensikymmeninä Emmaste tunnettiin Virossa kuntana, jossa on kaikkein eniten merimiehiä. Vuosina 1937–1939 rakennettiin Õngun rannassa purjevene Alar, joka nykyään seisoo satamassa merenkäynnin muistomerkkinä. Täällä on Viron ainoa puulaivojen restaurointikeskus.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Hiidenmaa Soeran talonpoikaismuseo

Tuulimylly Soerassa.

Pieni kunnan omistama ja esivanhempien maalaiselämää esittelevä museo perustettiin 1979 ns. kolhoosimuseoksi. Ensimmäisinä vuosina se toimi pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Pitkä riihipirtti on peräisin 1800-luvun puolivälistä.

Soerassa on säilynyt melkeimpä kaikki vanhan talonpoikaistalon piirteet: pitkä riihi, avara piha, aitat, kesäkeittiö, kellari ja viihtyisä savusauna. Asuntorakennuksen keskeinen osa – riihitupa on 1800-luvun keskivaiheilta, kamarit saman vuosisadan lopulta. Tyypillisen hiidenmaalaisen riihen avulla voi hyvin seurata maalaisväestön elämänolojen muuttumista (riihituvassa ei vielä ole savupiippua, pirtissä on jo sekä myös puulattia).

Alkuperäiseltä nimeltään Sooäären talon historia ulottuu vähintään 200 vuoden taakse. Nykyisen riihipirtin vanhin osa oli 1800-luvun alkupuolelta peräisin oleva multalattiainen riihihuone, jossa asuttiin ja syksyisin kuivatettiin viljaa. Puimatyöt tehtiin riihipajassa eli riihen alla. Uunilla varustettu asuinhuone on rakennettu 1800-luvun jälkipuolella.
Talomuseon kompleksiin kuuluu lisäksi savusauna, ulkokeittiö eli kesäkeittiö, aitta, kellari, vaunuvaja ja ruokalarakennus (talon entinen navetta). Talon vanha kaivo on säilynyt. Kaikissa rakennuksissa on näytteillä työvälineitä ja entisajan taloudessa tarpeellisia käyttöesineitä. Soera oli tyypillinen 1800-luvun Hiidenmaan saaren talo.

Ehtoisa emäntämme otti meidät juosten vastaan Soeran maatilamuseoon.

Tarinaa ja kerrottavaa oli sekä suomen että vironkielellä.

Kalan kuivatusta

Entisajan työkaluja ja käyttöesineitä.

Ruokokatto

Museossa voi arkaististen rakennusten lisäksi tutustua entisaikaisiin työ- ja tarvekaluihin, tutkiskella miten ihmiset mahtuivat niin lyhyisiin sänkyihin tai miten Hiidenmaalla vanutettiin kangasta, miehiä kapakasta kotiin tuotiin ja lapsia kasvatettiin.

Keittolounaaksi saimme maittavaa kanakeittoa ja talon tummaa leipää.

Keittolautasten äärellä opetimme emännällemme suomenkielen sanoja mm. "Hölökyn kölökyn". Sekös häntä nauratti ja sitä me saimme kuunnella useaan otteeseen.

Keittolounaan jälkeen nautimme piristävät kahvit ja kotitekoista omenaviiniä

Tilan käsityöpuodista löytyi paljon mielenkiintoista kotiin ostettavaksi.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.