Aloitteita ja edunvalvontaa

Huoli ikääntyneiden ihmisten tilanteesta lisääntyi erityisesti 1900 luvun puolivälissä. Vanhuspolitiikka oli aiemmin ollut lähinnä velvollisuuslähtöistä köyhäinhoitoa, joka korosti ikääntyneiden ihmisten omavaraisuutta. Sodanjälkeisinä vuosisna kaikki muuttui. Vanhuspolitiikassa vuosia 1940-1970 pidettiinkin "suuren murroksen aikana".

Jyväskylässä ikääntyvien hoito- ja asuntotilanne oli 1950-luvulta tultaessa vaikea, väkiluku kasvoi 1960-luvulla vuosittain vähintään tuhannella hengellä. Asuntoja ja hoitopaikkoja ei vanhuksille ollut riittävästi.

Yksi edelläkävijä ongelmien helpottamiseksi oli Jyväskylän Sosiaalidemokraattinen Naisyhdistys, joka puheenjohtaja Aino Takalan johdolla ehdotti vanhainkodin kannatusyhdistyksen perustamista 1956. Siitä sai alkunsa Jyväskylän Vanhustenhuolto ry:n perustaminen ja myöhemmin Viitaniemen vanhainkodin (vuodesta 1972 Viitakodin) rakentaminen. Myöhemmin yhdistys rakennutti myös vanhusten vuokra-asuntolan, joka helpotti vanhusten kireää asuntotilannetta.

Jyväskylän eläkkeensaajien yhdistys oli myös aktiivinen aloitteentekijä. Ensimmäisen kunnallisaloitteen  se teki paikalalissairaalan rakentamisesta. Kyllön sairaala, nukyinen terveyskeskussairaala rakennettiinkin. Terveyskeskuksen yhteyteen saatiin myös apteekki.

Muita kunnallisaloitteita yhdistys on tehnyt mm. korjausrakennusmestarin saamisesta kaupungin asuntoasiain toimistoon, paikallisliikenteen reitit ja aikataulut ja muista liikenneturvallisuusasioista.

Yhdistys on kutsunut kunnallisia ja muita poliittisia vaikuttajia, luottamushenkilöitä ja virkamiehiä yhdistyksen kokouksiin puhumaan ja saamaan ajankohtaista kansalaispalautetta.

Pienet kansaneläkkeet aiheuttivat toimeentulo-ongelmia ja niistä kirjelmöitiin mm omalle keskusjärjestölle. Liitolle esitetttin myös pyyntö Kansaneläkelaitosta asuntoetua arvioidessaan ottamaan huomioon asunnon mukavauudet, eikä vain huoneiden lukua.

Aktiivinen aloitteentekijän rooli on säilynyt edelleen. Palautetta annettiin mm- tv- ja radiolupien korottamisesta pientuloisten ja eläkeläisten osalta. Vuonna 1975 protestoitiin seurakunnan suuntaan hautojen ainaishoitojen lisämaksusta. Kirkkovaltuustolle lähetetttiin asiasta vastalause. Hautauskuluihin toivottiin helpotusta. 

Yksittäiset jäsenet tekivät myös usein aloitteita ja toiveita. Aloitteet koskivat mm. ruokailujen järjestämistä palvelutalojen ulkopuolella asuville vanhuksille, eläkkeensaajien saamia alivuokralaistuloja ei laskettaisi verotettavaksi tuloksi ja että ne eivät alentaisi eläkettä, sairaalasta kotilomille pääsevien varattomien sairaiden ja vanhusten sairaskuljetuksen korvaamisesta ja monia muita parannusehdotuksiä vietiin eteenpäin. Myöhemmin aloitteiden tekemiselle löytyi paikallisesti laajempi pohja, vuonna 1977 perustettu eläkeläisneuvosto, jonka nimi myöhemmin vaihdettiin vanhusneuvostoksi.

Jyväskylän eläkkeensaajien edustajat ovat olleet vanhusneuvostossa aktiivisia vaikuttajia koko sen toiminnan ajan.